(Heikki Kerkkäsen blogista, hemakerk.blogspot.com)
Blogiin tuli useampaa seikkaa käsittelevä kommentti nimimerkiltä Katselija. Teen siten, että käsittelen kutakin kommentissa esiintuotua kohtaa erillisessä kirjoituksessa luettavuuden helpottamiseksi.
” Jo 1990-luvun vaihteessa Paul Kennedy kirjoittaessaan kirjaa Uuden vuosituhannen haasteet arvioi, että kun Ranskassa kiisteltiin ”meluavien ja haisevien” arabien ongelmasta, Ranska oli jo tosiasiassa menettänyt rajojensa hallinnan. Afrikassa ja Lähi-idässä on valtava väestöpaine: ihmisiä kaikin keinoin, laillisesti ja laittomasti koettaa keinotella itsensä Eurooppaan; prosessia osaltaan pyörittää ihmiskauppabisnes ja siitä mittaavat etunsa myös monenlaiset pakolaisauttajat. En tahdo saada kokonaisuudesta ymmärrystä: on sekavia käsitteitä, osittais- ja puolitotuuksia. Jos väestöpaineen aiheuttama kokonaisuus ei ole hallinnassa, olisi kiva tietää edes se; jos se on hallinnassa, lukisin mielelläni tuota tilanteenhallintaa luonnehtivia kirjoituksia.”
Maahanmuuttopoliittiset käsitteet ovat hyvin selkeitä, koska ne täytyy määritellä yksiselitteisesti lainsäädännössä ja sopimuksissa. Vaikka esim. pakolaisen määritelmä on erilainen Geneven pakolaissopimuksessa kuin Afrikan Unionin pakolaissopimuksessa, ei asialla ole EU:n tai Suomen kontekstissa epäselvyyttä. EU:ssa toimitaan Geneven pakolaissopimuksen määritelmän mukaisesti, ainakin teoriassa. Apua käsitteiden opetteluun löytyy esimerkiksi näistä paikoista: 1, 2, 3, 4, 5, 6.
Inhimillinen arjen todellisuus on käytössä olevaa maahanmuuttopoliittista termistöä monimutkaisempi, ja eteen tulevat ihmiset eivät ole yleensä ahdettavissa suoraan säädöksissä esiin tuleviin määritelmiin. Tämän ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä.
”Monenlaiset pakolaisauttajat” on kylläkin epäselvä termi, enkä tiedä mihin toimijoihin tällä viitataan. Itsestään selvää on, että niin UNHCR, ECRE, Pakolaisneuvonta Ry kuin muutkin vastaavat toimijat ovat sääntömääräisesti voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka eivät ”mittaa etuaan” (mitä tälläkin tarkoitetaan) varsinkaan ihmiskaupasta. Ne tekevät tärkeää työtä, jolla taataan esimerkiksi laadukas tieto lähtömaan oloista ja muuttoliikkeistä, tehdään vaarallista työtä lähtöalueilla (UNHCR) sekä taataan oikeudenmukaisempi turvapaikkakäsittely oikeusavun ja neuvonnan keinoin (Pakolaisneuvonta Ry). Näiden toimijoiden syyttäminen ”edun mittaamisesta” ilman minkäänlaisia perusteluja voidaan perustellusti nähdä muodikkaaksi maahanmuuttajavastaiseksi puolitotuuksien sekavaksi heittelyksi.
Euroopan Unioni vetää puoleensa ihmisiä ympäri maailmaa. On silti liioittelua väittää että sen koommin Ranska kuin mikään muukaan EU-maa olisi menettänyt rajojensa hallintaa, vaikka laittomia rajanylityksiä, luvatonta maassaoloa, laitonta maahantulon järjestämistä, ihmiskauppaa, perusteettomia käännytyksiä, viisumiajan ylityksiä, viranomaisten harhautusyrityksiä ja ”oikeudettomien” ja/tai ”paperittomien” aseman hyväksikäyttöä tapahtuukin yhä enemmän.
Liikkumisen lisääntymisen, viestinnän ja kontaktien saannin helpottumisen ja liikenneyhteyksien kehittymisen myötä on selvää, että liikkuvuuteen liittyvä rikollisuus kasvaa. Uudenlaisessa, globaalimmassa yhteiskunnassa on uudenlaista, globaalia rikollisuutta, jonka kanssa puljaaminen vaatii myös globaalia yhteistyötä. Rikollisuuden ilmenemisestä ei voi päätellä sitä, että sitä ei kyettäisi kontrolloimaan.
Laiton siirtolaisuus , 2, pitää sisällään ennen kaikkea kolme muotoa:
1. Maitse, meritse tai ilmateitse tapahtuva, joko ilman matkustusdokumentteja tai väärennetyillä matkustusdokumenteilla tai muutoin viranomaisia harhauttamalla tapahtuva maahantulo ja oleskelu. (tähän liittyy olennaisesti myös laittoman maahantulon avustaminen ja fasilitointi, esimerkiksi ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa)
2. Lallisesti hankitun viisumin määräajan ylittäminen tai viisumissa mainitun oleskelutarkoituksen muuttaminen ilman viranomaisten hyväksyntää
3. Viimeisen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen tapahtuva ”maan alle” meneminen
Rajojen hallinnasta kertoo osittain se, että EU:n vetotekijöihin nähden laillisen ulkorajaliikenteen luvut ovat murskaavia suhteessa laittomiin rajanylityksiin. Haluan korostaa sanaa osittain, koska laillisin perustein tapahtuneen rajanylityksen jälkeen ihminen voi muuttua laittomaksi siirtolaiseksi esimerkiksi viisumin umpeuduttua.
Esimerkiksi Britanniassa pelkästään Heathrown (67,054,745 matkustajaa 2008) ja Gatwickin (34,205,887 matkustajaa 2008) lentokenttien sekä Doverin sataman (16 miljoonaa matkustajaa, 700 000 rekkaa, 1.6 miljoonaa henkilöautoa ja moottoripyörää sekä 118 000 bussia) vuotuiset laillispohjaiset liikenteet ylittävät moninkertaisesti laittomien rajanylitysten määrän, kun tiedetään että Britanniassa on tällä hetkellä kokonaisuudessaan arviolta 618 000 laitonta siirtolaista.
Vuonna 2008 Britanniasta poistui maan rajavalvontaviranomaisten mukaan yli 66 000 laittomasti maassa oleskellutta ihmistä, ja Doverin sataman kautta kulkeneista rekoista poimittiin 1200 laitonta siirtolaista.
Suomesta lienee hyvä tietää ainakin seuraavat laittoman siirtolaisuuden hallintaan liittyvät seikat, jotka liittyvät myös Eurooppaan (Sisäministeriön rajaturvallisuusraportista):
- Laiton maahantulo Euroopan unionin alueelle on jatkunut voimakkaana ja siihen liittyy yhä enemmän kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa. EU:n laajentuminen ei ole kuitenkaan toistaiseksi lisännyt ihmissalakuljetusta ja laitonta maahantuloa Suomeen ja Suomen kautta muualle EU:n alueelle. Vuonna 2007 havaittiin 76 laittoman maahantulon järjestämistapausta mukaan lukien törkeät tapaukset. Laittomasti maahan järjestettyjä henkilöitä todettiin aiempaa vähemmän, kaikkiaan 545 henkilöä. Laittoman maahantulon järjestämisestä annettiin vuonna 2007 10 tuomiota ja törkeästä tekomuodosta kuusi tuomiota. Vuonna 2007 käännytettiin yhteensä 1 913 henkilöä (rajalla 1 264, sisämaassa 100 ja Maahanmuuttoviraston päätöksellä 549), mikä on aiempaa selkeästi vähemmän. Karkottamispäätöksiä tehtiin 129. Rikoslain rikkomuksia todettiin ulkorajalla 1 007 kpl, yleisimpinä liikennejuopumukset ja väärennykset.
- Laittomassa maahantulossa hyödynnettiin edelleen väärennettyjä tai väärin perustein hankittuja tai toiselle henkilölle myönnettyä matkustusasiakirjoja. Vuonna 2007 todettiin 106 väärennettyä matkustusasiakirjaa. Tapauksiin liittyy lähes aina jonkinasteista organisoitua rikollista toimintaa. Matkustusasiakirjoihin liittyvien väärinkäytösten ja aitojen asiakirjojen puuttumisen seurauksena henkilöllisyys jää usein epäselväksi, mikä aiheuttaa ongelmia maahanmuuttohallinnon ja rikostorjunnan näkökulmasta.
- Aikaisempien vuosien tapaan laittoman maahantulon tapausten pääosa ulkorajaliikenteessä paljastettiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoilla. Ulkorajaliikenteessä havaitut maahan laittomasti tuodut ovat pääsääntöisesti lähtöisin Kaukoidästä, Lähi-Idästä ja entisistä IVY-maista ja heille on järjestetty väärennetyt matkustusasiakirjat. Tapauksissa Suomi on yleensä kauttakulkumaa muualle EU:n alueelle ja Pohjois-Amerikkaan, joissa muun muassa luvaton työnteko on helpompaa kuin Suomessa. Järjestäjille järjestelypalkkioista koituva rikoshyöty on ollut merkittävä.
- Suomeen suuntautuu laitonta maahantuloa karkeasti jaoteltuna kolmesta suunnasta: Venäjältä, Kaukoidästä ja sisärajan yli. Maantieteellisen etäisyyden merkitys on vähentynyt ja Suomen houkuttelevuus laittoman maahantulon läpikulkumaana kaukaisemmistakin maista on voimistunut liikkumisen lisääntymisen ja liikenneyhteyksien kehittymisen myötä.
- Vuonna 2007 Rajavartiolaitoksella ja poliisilla oli 17 Suomen ulkomaanedustustoihin Kiinassa, Venäjällä, Baltian-maissa ja Espanjassa sijoitettua yhdyshenkilöä, joiden toimenkuvaan kuuluu muun muassa laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjunta yhteistyössä ulkomaanedustustojen ja liikenteenharjoittajien kanssa. Esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja EU maiden ILO/ALO (Immigration/Airport Liaison Officer) yhdyshenkilöiden yhteistoiminnalla Pekingissä on kuukausittain estetty 100–150 Suomeen, muihin EU-maihin tai Pohjois-Amerikkaan laittomasti pyrkivän henkilön matka. Myös tullilla oli vuonna 2007 kolme yhdyshenkilöä ulkomailla.
- Suomen viisumihakemusten määrät ovat kasvaneet huomattavasti. Vuonna 2005 viisumia haki 421 000 henkilöä, vuonna 2006 hakijoita oli 585 000 ja vuonna 2007 jopa yli 700 000. Vuoden 2007 osalta kielteisen päätöksen sai noin 15 000 hakijaa, joista 12 000 sillä perusteella, että heidän arvioitiin jäävän luvattomiin töihin Schengen-alueelle. Viisumien ja niiden voimassaoloajan väärinkäyttö on yleistynyt ja edustustojen tehtävä viisumihakemusten käsittelyssä on entistä vaativampi. Globaali trendi on maahantulon naamioiminen näyttämään lailliselta siten, että kaikki maahantuloedellytykset ovat rajanylityshetkellä kunnossa. Viisumia haetaan hyväksyttävässä matkatarkoituksessa, mutta hakijan ei ole tarkoitus palata kotimaahansa matkan jälkeen, vaan jäädä luvattomiin töihin Suomeen tai toiseen jäsenmaahan. Viisumiharkinnan painotukset ovatkin muuttuneet maahantulon edellytysten arvioinnista paluun arvioinniksi.
- Maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä pyritään yhä enemmän kiertämään ns. laillisia maahanmuuttokanavia hyödyntäen. Näennäisesti laillinen maahantulo- tai maassa oleskeluoikeus saadaan aikaan väärillä perusteilla ja viranomaisia harhauttamalla (salaamalla tietoja, antamalla vääriä tietoja, asiakirjaväärennöksillä jne.). Tämä ilmenee viisumien väärinkäytön lisäksi muun muassa opiskelu- ja työlupajärjestelmän, perheenyhdistämismenettelyn (mm. lumeavioliitot) sekä turvapaikkamenettelyn väärinkäyttönä.
- Laittoman maahantulon ja sen järjestämisen pääreitit Suomeen kulkevat kuitenkin edelleen sisärajojen yli. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006 kolmena ajanjaksona palautetut sisärajatarkastukset osoittivat, että sisärajojen yli liikkuu runsaasti henkilöitä, joiden oikeus liikkua maasta toiseen tai oleskella Suomessa tai Schengen-alueella on tavalla tai toisella laitonta tai rajoitettua. Havaintoja saatiin myös turvapaikkaprosessin sekä etuuksien väärinkäytöstä tukeutumalla samanaikaisesti eri Pohjoismaiden sosiaalitukijärjestelmiin eri henkilöinä. EU:n ja Schengen-alueen laajennuttua ja laajentuessa yhä edelleen entistä suurempi osa EU-alueella luvattomasti oleskelevista henkilöistä tavataan sisämaassa. Esimerkiksi Schengen -alueelle maahantulokiellossa olevia henkilöitä tavataan Suomessa enemmän sisämaassa ja maastalähtötarkastuksissa kuin ulkorajalla tehtävissä maahantulotarkastuksissa.
Ihmissalakuljetukseen liittyy myös ihmiskauppaa, ja tästä ilmiöstä ja sen ehkäisystä kiinnostuneiden kannattaa lukea esimerkiksi Trafficking in persons- vuosiraportteja.
Kullakin EU- maalla on siis omat hallinnan menetelmänsä laittoman siirtolaisuuden, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen suhteen. Ilmiön ylirajaisen ja globaalin luonteen vuoksi olisi toivottavaa, että EU-maiden yhteistyö olisi mahdollisimman tiivistä ja käytännöt maahantulon kontrollissa mahdollisimman yhteneväiset, koska esimerkiksi politiikkamuutokset yhdessä maassa vaikuttavat myös muihin EU-maihin.
Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että kenenkään oikeusturva sekä mahdollisuus hakea turvapaikkaa ei heikkene kun laittoman siirtolaisuuden hallinnan keinoja kehitetään. Jos ihmiselle ei jätetä edes mahdollisuutta jättää turvapaikkahakemusta, ei voida tietää onko henkilöllä aidot perusteet kansainväliselle suojelulle vai ei, ja lisäksi liian tiukka laillisten väylien tukkiminen on ilmaista mainosta ihmissalakuljettajille. Hehän voivat sanoa:"et kuitenkaan pääse maahan laillisia keinoja käyttäen kun et voi edes jättää hakemusta, käytä siis meidän palvelujamme".
Lisäksi turvapaikanhakuprosessin tarkoituksena tulee olla mahdollisimman oikeudenmukainen ja kattava suojeluntarpeen arviointi eikä mahdollisimman nopea tekosyiden löytäminen palauttamista varten. Maasta poistaminen tulee toteuttaa inhimillisesti eikä näin.
Valitettavasti ECRE:n raportoima yksittäistapaus Britannian Sudaniin palauttamasta turvapaikanhakijasta, Adam Osman Mohammedista, joka murhattiin lähes välittömästi paluun jälkeen, ei ole ainut yksittäistapaus.
