Jyrki Kiiskinen kirjoitti netti-HS-kolumnissa Halla-ahosta, toki nimeä mainitsematta. Hän kaipaili takaisi enitsiä aikoja ennen nettiä kun keskustelulla oli portinvartijansa eli yleisönosasto-toimittajat. Silloin ihan mitä tahansa paskaa ei voinut julkaista vaan ihmiset joutuivat perustelemaan mielipiteensä. Hän päätti kirjoituksensa sanoihin:
Se esti monta poliittista murhaa. Sillä poliittinen kiihko on tarttuva tauti.
Tämä ei mene perille halla-aholaisiin. He ilmeisesti luulevat että he ovat ainoa porukka joka voi ja saa kiihkoilla. Se kertoo tietysti turvallisesta elämästä. He ovat pullasutulla paapottuja armeijaakäymättömiä jotka ovat tottuneet siihen että kaiken saa mitä tahtoo kun vain heittäytyy laattialle kiemurtelemaan ja parkumaan. Varmasti yksi syy tuohon parkumiseen ja hillumiseen on se että kaikki muut käyttäytyvät hillitysti ja ihmisiksi. Se että siihen voi luottaa että kaikki muut käyttäytyvät hillitysti ja ihmisiksi.
Mutta kuten tuo Kiiskinen sanoo: poliittinen kiihko on tarttuva tauti. Kun kämyt julistavat olevansa aseistautunut joukko ja panevansa kymmeniä tuhansia suomalaisia suohautaan, arkijärjen mukaan joku asemies päättää ehtiä ennen ja murhata ennen kuin hänet itsensä murhataan. Halla-aholaisten poliittinen kiihko tarttuu kyllä halla-aholaisten vastustajiin. Ja toisin kuin sivarisankarit mielellään uskottelevat itselleen, halla-aholaisten vastustajissa on paljon armeijan käyneitä. Armeijan käyneet eivät tee sekopäisiä himomurhia. Armeijassa ei nimittäin opeteta murhaamaan. Armeijassa opitaan eliminoimaan vihollinen tehokkaasti ja ilman omia tappioita.
Kun menee soitellen sotaan ilman sotataitoja, on paha riski että toisella puolella on sellaisia poikia joilla on sotataidot. Niillä taidoilla ei tehdä kömpelöitä murhia, vaan eliminoidaan vihollinen.
